home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Euroscene 1
/
Euroscene 1.iso
/
diskmags
/
finnish
/
saku3_11_93.lha
/
txt
/
DTP
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1993-11-04
|
26KB
|
825 lines
9
0
0 layout.pic 0 0
7 layout2.pic 0 16
13 pstream 0 96*
[AmigaGuide®-versio on olemassa·TMJJ]
·····································
·····································
·· Kuinka luot ·····················
·· täydellisen DTP-dokumentin ·······
·····································
······························[ AVS ]
· 1. Perusasiat ·····················
·····································
DTP (Desk Top Publishing) tarkoit-
taa kirjaimellisesti työpöytäjulkai-
sua. Vielä muutamia vuosia sitten
lehdet oli pakko teettää kirjapai-
noilla korkeintaan teksti saatet-
tiin tuoda levykkeellä latojalle.
Painotuotteen painaminen noudat-
ti/noudattaa perinteisesti seuraavaa
menettelyä: teksti tuodaan latojal-
le, joka kirjoittaa sen koneelle. Ko-
ne sylkee sisuksistaan ulos palstat
esimerkiksi korkearesoluutioisella
lämpökirjoittimella. Palstat valote-
taan sen jälkeen UV-valolla filmil-
le, joka kehitetään. Terävillä veit-
sillä aseistetut taittajat leikkaa-
vat palstat ja kuvat erilleen läpinä-
kyville muovilappusille ja koostavat
niistä valmiin sivun valopöydällä.
Työ on hankalaa ja taitoa vaativaa.
Esimerkiksi hiusviivat tehdään muovi-
kalvolle teipillä, jonka paksuus on
millin osia. Kalvot asetetaan metal-
lilevyjen päälle, levyt valotetaan e-
delleen UV-valolla ja valottuneet
kohdat syöpyvät hieman alemmaksi. Le-
vyt laitetaan offset-painokoneeseen
ja tuloksena on valmis painotuote.
DTP muuttaa oleellisesti hankalinta
työvaihetta. Sivut ja artikkelit
kirjoitetaan ja taitetaan tietoko-
neella (joka poistaa uudelleen- kir-
joittamisen tarpeen) ja tulostetaan
toimiston omalla laserilla. Suurem-
mat erät kiikutetaan painoon, joka
tulostaa ne suoraan ns. kuvausval-
miille (camera-ready) kalvolle (eli
kalvolle, jonka avulla metallilevyt
valotetaan eli kuvataan). Se leikkaa
huomattavasti julkaisukustannuksia
ja koska nykyiset DTP-ohjelmat osaa-
vat tehdä CMYK- värierottelunkin
oma-aloitteisesti, poistuu myös tämä
suuri menoerä. Ennenhän värierotte-
lu maksoi hunajaa ja koska jokainen
väri tarvitsee oman painolevynsä,
taittajien oli saatava käsin väriku-
vat täsmälleen samaan paikkaan jokai-
selle kuvausvalmiille kalvolle.
Ei niin hyvää ettei jotain pahaa-
kin. Kun innokas loppukäyttäjä saa
DTP-laitteiston työpöydälleen, tulok-
sena on todennäköisesti A4 joka näyt-
tää kymmenine erilaisine fontteineen
(kirjasinlajeineen) lähinnä lunnas-
vaatimukselta. Loppukäyttäjän löydet-
tyä ohjelmasta reunojen tasaukset ja
tekstin asettelun kuvan ympäri on
jokainen sivunumerokin väännetty pal-
loksi. Jotta loppukäyttäjä saisi sa-
nomansa perille on hänen opiskeltava
hieman DTP:n perusasioita. Julkai-
sun viemisestä painoon suoraan oman
koneen kovalevyltä löytyy paljon ne-
gatiivisia esimerkkejä: Petteri Jär-
vinen kehuu Tietokonevirukset-kirjan-
sa alkupuheessa luoneensa koko kir-
jan itse DTP:llä. Sen huomaa. Suomen
kieli pettää pahasti esimerkiksi sa-
nan "hälytys" kohdalla, jonka PJ kir-
joittaa itsepäisesti kahdella yyllä.
Kuka tahansa latoja tai oikolukija
olisi huomannut virheen. Hetki sit-
ten markkinoille tunkeutunut Hakke-
ri-lehti on vielä onnettomampi ta-
paus. Se rikkoo jokaista hyvän layou-
tin (sivunsuunnittelun) perussään-
töä.
·····································
· 2. Leipäteksti ····················
·····································
Leipäteksti (body text) on dokumen-
tin perusteksti. Se, missä asiat pu-
hutaan. Sen on oltava ensinnäkin vir-
heetöntä ja toiseksi järjellistä.
Teksti kannattaa lukea kuvaruudulta
useaan kertaan ja siitä on hyvä ot-
taa vedos printterille ennen kuin
sen taittaminen (pagesetting, page
makeup) sivuille aloitetaan. Paperil-
ta virheet löytyvät usein paremmin
kuin välkkyvältä ruudulta.
Tekstissä on muistettava muutama pe-
russeikka, jotka poikkeavat käsinkir-
joitetusta tai koneella kirjoitetus-
ta tekstistä. Yksi niistä on väli-
lyönti välimerkin, kuten pilkun tai
pisteen jälkeen. Aloittelevat tieto-
koneella kirjoittajat jättävät väli-
lyönnin yleensä pois, koko ikänsä
kirjoituskoneella kirjoittajat taas
käyttävät kahta välilyöntiä.
Kun kirjoitat dokumenttia, on paras
käyttää juuri sitä tekstinkäsitte-
lyohjelmaa josta eniten pidät. Sivun-
taitto-ohjelmasi sisäänrakennettu
tekstinkäsittely ei välttämättä ole
paras mahdollinen. Jotkut teksturit
osaavat myös rajoitettuja sivuntait-
totoimintoja (Microsoft Word, Final
Copy ym.) ja pieniin julkaisuihin se
voi olla parempi ratkaisu kuin to-
dellinen DTP-ohjelma (Aldus PageMa-
ker, QuarkXPress, Microsoft Publis-
her, PageStream ym.)
Tekstiä kirjoitettaessa ei pidä aja-
tella layouttia, sisennyksiä, koros-
tuksia, alleviivauksia eikä mitään
muuta kuin pelkkää tekstiä. Koriste-
lun aika on myöhemmin. Murphyn lain
mukaan tekstinkäsittelyohjelman si-
vunmuotoilutoiminnot eivät näytä
lainkaan oikealta valmiissa dokumen-
tissa. On otettava huomioon myös se,
että tavalliset DOS-ohjelmien käyt-
tämät kuvaruutufontit ovat tyyppiä
non-proportional, eli kaikki kirjai-
met vievät saman verran tilaa. Kun
teksti siirretään proportional-fon-
teille, kaikki sisennykset ja rivin-
tasaukset menevät uusiksi. Tästä
syystä on aina käytettävä tabulaatto-
ria kun tekstiä tasataan useisille
sarakkeille.
·····································
· 3. Fontit ·························
·····································
Eri kirjasinlajit (fonts, typefa-
ces) mahdollistavat sanomasi muotoi-
lun helposti sulavaksi. Pääsääntö:
yhdellä sivulla saa olla korkeintaan
kaksi eri fonttia. Lisäksi näiden
fonttien tulee olla käytössä eri tar-
koituksessa, kuten toinen leipäteks-
tiä ja toinen väliotsikoita varten.
Sanoja ei saa korostaa kirjoittamal-
la niitä esim. Timesillä Courierin
sekaan.
Fonttikoko määritellään useimmiten
pisteinä. Leipätekstin fonttikoon tu-
lisi olla 9 ja 11 pisteen väliltä.
Rivivälin (leading) pitäisi olla
noin 1.1 kertaa tekstin pistekoko,
pitkillä riveillä 1.2-kertainen. 11
pisteen tekstillä 12 pisteen rivivä-
li saattaa olla juuri ja juuri sopi-
vissa rajoissa. Toisaalta sopiva ri-
viväli riippuu fontista. Joillakin
fonteilla on pienempi x-koko
(x-height, pienen x-kirjaimen kor-
keus). Nämä fontit luovat harvemman
vaikutelman kuin esim. Times Roman,
jonka x-koko on suhteellisen korkea.
Pienen x-koon omaavilla fonteilla
voidaan käyttää pienempää riviväliä.
Leipätekstissä tulisi käyttää se-
rif-fonttia, koska sen luettavuus on
yleensä parempi kuin sans se-
rif-fonttien. Serif tarkoittaa pie-
niä levennyksiä kirjaimen viivojen
päissä (pääteviivoja).
Sans serif taas tarkoittaa fonttia,
jossa näitä väkäsiä ei ole. (Sans =
ilman.) Sans serif-fontteja on taas
parempi käyttää otsikoinneissa ja
sellaisissa lyhyissä tekstinpätkissä,
joiden halutaan erottuvan muusta
tekstistä, esimerkiksi ingressit eli
varsinaista tekstiä edeltävät johdan-
not.
Poikkeuksellisesti
sans serifiä suositellaan käytettä-
väksi telefax-sanomissa ja papereis-
sa, jotka tullaan valokopioimaan
useita kertoja peräkkäin. Tällöin
pistekoon on oltava vähintään 12 pis-
tettä. Serif-fonttien pääteviivat se-
koittuvat telefaxin pienen dpi-luke-
man (dots per inch eli kuvapisteitä
tuumalla) takia (yleensä noin 150
dpi) takia epäselviksi klönteiksi pa-
perilla. Valokopioissa taas kirjai-
met välillä paksunevat ja välillä
ohenevat joten vältä paksunnettua
tekstiä ja kapeita kirjasinlajeja.
Toisia fontteja, kuten esim. Caps
Lithographic Bold, ei taas ensinkään
ole suunniteltu leipätekstiä varten
vaan ne on tarkoitettu otsikoiksi.
Edellämainittu fontti pääsee oikeuk-
siinsa vasta pistekoon kasvaessa kym-
meniin pisteisiin. Vielä erikoisem-
pia ovat fontit kuten Symbol, Wing-
dings ja Dingbat, jotka eivät sisäl-
lä kirjaimia lainkaan. Lisää näistä
myöhemmin.
Kirjoituskoneesta tuttu fontti on
Courier. Se on non-proportional eli
kaikki merkit vievät saman verran ti-
laa. Sitä syrjitään usein, mutta e-
rittäin virallisissa dokumenteissa
se on erinomainen; vanha kirjoitusko-
neen arvokkuus elää edelleen. Lisäk-
si sillä on proportional-fontteihin
nähden se etu, että se mitä näet ku-
varuudulla on se mitä saat paperil-
le. Vaikka ohjelma olisi nimellises-
ti WYSIWYG (What You See Is What You
Get eli mitä näet, sitä saat), ei
proportional-fonttien kanssa voida
kuvaruudulta tarkasti sanoa esimer-
kiksi ovatko rivit täsmälleen samal-
la kohtaa vai alkaako toinen rivi pa-
ri millimetriä toista riviä aikaisem-
min.
Kirjoituskoneen muisto elää edel-
leen esimerkiksi ajatusviivojen ja
heittomerkkien kohdalla. Useimmat ny-
kyiset tekstinkäsittelyohjelmat si-
sältävät omat merkkinsä heitto- ja
lainausmerkiksi joten " (shift-2 u-
seimmissa näppäimistöissä) joutaa
tällöin roskikseen. Muista myös että
- ei ole ajatusviiva (em dash) vaan
tavuviiva (en dash). Ajatusviiva on
tavuviivaa pidempi.
Otsikoiden teko fonteilla on oma
alansa. Usein esimerkiksi ison V:n
ja sitä seuraavan pienen kirjaimen
väli kasvaa otsikoissa liian suurek-
si. Tällöin seuraavaa kirjainta tu-
lee siirtää lähemmäksi V:ta. Jotkut
harrastavat tässä yhteydessä nk. li-
gatuuraa eli kahden kirjaimen sito-
mista yhteen (esim. fi:ssä i:n piste
sitoutuu f:n kaareen). Näitä toimin-
toja voi etsiskellä ohjelmasta ker-
ning pairs tai ligature-hakusanan al-
ta. Yhdistämällä kirjaimia samaksi
kokonaisuudeksi voidaan hätätapauk-
sessa nopeasti luoda vaikkapa pieni-
muotoinen logo.
·····································
· 4. Rivien muotoilu ················
·····································
Rivit voidaan yleensä tasata vasem-
man reunan (left justify, ranged
left, ragged right, oikea liuhureu-
na, flush left), oikean reunan (righ-
t justify, ragged left, flush right)
tai molempien reunojen (full justi-
fy) mukaan, tai se voidaan keskittää
(centering). Toiset ohjelmat ovat
parempia molempien reunojen tasaajia
kuin toiset. Pahimmillaan full jus-
tify on kun kone yrittää taittaa ly-
hyttä sanaa koko rivin pituudelta
tyyliin, joka on hirveää katselta-
vaa. Myös ylipitkät sanavälit ovat
harvinaisen rumia. Nämä kauheudet tu-
lee korjata ajoissa lisäämällä esi-
merkiksi piilotavuja (hyphenation).
Tavutus tulee tarkastaa. Suomen kiel-
tä ei voida tavuttaa englanninkielis-
ten sääntöjen pohjalta.
Vasemman reunan tasausta syrjitään
usein liian tavallisena, mutta se on
useimmiten järkevin vaihtoehto. Mo-
lempien reunojen tasausta tulee käyt-
tää vain, mikäli palsta on riittävän
leveä ja tekstiä on tarpeeksi. Fa-
xeissa ja lyhyissä muistioissa ei pi-
täisi käyttää muuta kuin vasemman
reunan tasausta. Kapeilla palstoilla
vasemman reunan tasaus saattaa jät-
tää suuria aukkoja oikeaan reunaan,
jolloin tavutus käy pakolliseksi.
Oikean reunan tasausta voidaan
yleensä käyttää vain tekstistä irroi-
tetuissa lainauksissa ja joissakin
taiteellista vaikutelma luovissa si-
vun elementeissä. Keskitystä käyte-
tään yleensä otsikoissa, tosin tai-
teellinen taittaja keksii sillekin
uusia käyttötapoja.
Rivit voidaan muotoilla useaan pals-
taan tai ne voidaan pitää yhdessä
palstassa. Yleensä palstoja mahtuu
A4-sivulle korkeintaan kaksi. Sivun
toiseen reunaan voi jättää suuremman
marginaalin mahdollista mapittamis-
ta silmällä pitäen. Ylileveä margi-
naali luo myös hyvän paikan asettaa
kuvia ja kaavioita. Kolme yleisintä
sivuntaittotapaa on esitetty kuvas-
sa.
Yksipalstainen dokumentti on kaksi-
palstaista helppolukuisempi. Rivin
pituuden tulisi kuitenkin jäädä aina
alle 70 merkkiin, mieluiten 50 merk-
kiin. Rivien pitäisi olla vierekkäi-
sillä palstoilla täsmälleen samalla
kohtaa. Kannattaa luoda dokumentille
pohja (grid, template), jonka mu-
kaan on helppo asetella kaikki rivit
ja kuvat kohdalleen.
Kappaleiden väliin pitää jättää ai-
nakin puoli riviä tilaa, mieluiten
yksi. Mikäli tähän ei ole varaa, va-
jaan sentin sisennys kappaleen al-
kuun on hyväksi. Tietääkseni paki-
noitsija nimeltä Jari Tervo on jättä-
nyt eräässä kirjassaan kappalejaon
kokonaan pois, mutta sitä ei pidä ko-
keilla YO-aineessa. Kirjaimien välin
tulee olla sananväliä pienempi ja
tämän puolestaan rivinväliä pienem-
pi.
Tekstin korostamisessa ei pitäisi
käyttää alleviivausta (underline)
vaan aina korostusta (paksunnettu,
bold) tai kursiivia (italics). Vä-
liotsikoissa on hyvä käyttää paksun-
nosta. Yksi suosituimmista leipäteks-
tifonteista on Times Roman, koska
sen luettavuus on erittäin hyvä.
·····································
· 5. Yleinen sivunasettelu ··········
·····································
Sivunasettelussa tarvitaan taiteel-
lista silmää, ellei kyseessä ole vi-
rallinen dokumentti, jonka ulkomuo-
don määräävät lähinnä standardisoin-
tijärjestöt ja joiden kirjoittamista
opetetaan yläasteen konekirjoitus-
tunneilla. Kun länsimaisen ihmisen
eteen tuodaan kuva, hän aloittaa
vaistomaisen yleissilmäyksen luomi-
sen vasemmasta yläkulmasta ja kulkee
printterin tavoin oikeaan alakul-
maan 2-5 rivillä. Sen jälkeen luo-
daan yleissilmäys suoraan vasemmasta
yläkulmasta oikeaan alakulmaan ja
vasemmasta alakulmasta oikeaan ylä-
kulmaan. Sen jälkeen lukijalla on
kohtuullinen yleiskuva sivusta. Tämä
katseen liike on todettu tutkimalla
esim. taideteoksia katselevaa ylei-
söä, eikä sitä pysty itse välttämät-
tä huomaamaan.
Katseen liikettä tulee osata käyt-
tää hyväksi. Sivun asettelussa tuli-
si löytää "johtolanka", joka vie kat-
seen joustavasti vasemmasta yläkul-
masta oikeaan alakulmaan. Sellaisia
ovat esim. kuvien sopiva asettelu,
yhtiön logo tai graafiset elementit
kuten kolmiot, viivat, neliöt ja pal-
lot.
Tekstikappaleiden on jakauduttava
sivuille siten, että sivunvaihto
osuu kappalevaihdon kohdalle tai kap-
paleesta jää sivun alkuun tai lop-
puun ainakin kolme riviä. Pelkää vä-
liotsikko sivun lopussa kappaleen al-
kaessa vasta seuraavalta sivulta on
rumaa ja keskeyttää lukijan ajatuk-
senjuoksun.
Asettele kuvat ja teksti niin, että
aukeaman sivut "keskustelevat" kes-
kenään. Katsele koko aukeaman esikat-
selua (preview, print preview) rau-
hassa ja mieti, miten voisit paran-
taa layouttia. Sivulla pitäisi olla
tyhjää valkoista aluetta jopa 50 pro-
senttia. Se luo ilmavan tunnelman ja
nopeuttaa lukemista.
Esimerkkejä hyvästä sivunasettelus-
ta ovat mm. Image-lehti, National
Geographic (jonka valokuvat ovat ai-
na mahtavia) ja useimmat taideleh-
det. Huonoina esimerkkeinä toimivat
mm. Hakkeri-lehti (jälleen...) ja
useimmat koulun Apple Macintosheilla
tehdyt yläasteen ATK-tunnin tuotok-
set. Kannattaa ostaa esim. Image ja
tutkia sivujen layoutteja. Merkitse
parhaimmat innovaatiot muistiin ja
käytä niitä törkeästi hyväksesi. Näi-
den lehtien tekijät ovat rautaisia
ammattilaisia ja pitkään opiskellei-
ta. he tietävät miten tehdään hyvä
ja tasapainoinen julkaisu.
·····································
· 6. Valokuvat ······················
·····································
Aukeamaa tulee käsitellä myös sen
mukaan, mitä kuvat esittävät. Kuvis-
sa on yleensä tietty liike oikealle
tai vasemmalle (tehtaan savu, auto-
jen suunta, voimakkaita linjoja ym.)
ja ne tulee asetella vasemmalle tai
oikealle sivulle sen mukaan, minne
liike osoittaa. Perussääntö on se,
ettei liike saa osoittaa poispäin pa-
perilta kulkematta ensin jonkin muun
ylitse. Näin vältetään "rauhaton"
sivunasettelu. Valokuvat tulee aina
asetella symmetrisesti tai sitten
täysin eri koossa täysin eri paikkoi-
hin. Kuvat esimerkiksi haastatelluis-
ta ihmisistä kuuluvat aina vastakkai-
selle sivulle ja ihmiskuvista ei saa
rajata pois niihin kuuluvia ruumii-
nosia jos kameramies ne on kuvaan mu-
kaan ottanut. Kuvista poistetaan häi-
ritsevät elementit (esim. haastatel-
tavan kuvasta poistetaan taustalla
heiluva napatanssija).
Samaa sarjaa olevat kuvat, esimer-
kiksi kokouksen osanottajien naamat,
tulee esittää samankokoisina. Kuvan
asettaminen marginaaliin niin, että
sivun reuna "katkaisee" kuvan tuo
sille energiaa mutta samalla vähen-
tää sivun stabiiliutta. Kuva "vuo-
taa" (bleeding) reunan yli.
Jos asettelet kuvat niin, että teks-
ti juoksee niiden ympärillä, kuva ei
saa katkaista palstaa kuin puoleen-
väliin. Mikäli kuva katkaisee pals-
tan kokonaan (neliönmuotoiset ku-
vat), katsoja olettaa kappaleen lop-
puvan kuvaan. Kuvat tulisi asettaa
niin, että niiden jälkeen ei sivulla
ole enää tekstiä, tai että teksti-
kappale vaihtuu kuva kohdalla, tai
että teksti jatkuu kuvan rinnalla
(tällöin on muistettava se, että
palstan leveyden on kuvan kohdalla-
kin oltava vähintään puolet alkupe-
räisestä). Jos teksti jatkuu kuvan
rinnalla, ei se saa tehdä sitä kuvan
molemmilla puolilla. Tällöin lukija
joutuu hyppäämään kuvan yli jokai-
sella rivillä ja se vaikeuttaa teks-
tin ymmärtämistä.
Valokuvien pitäisi olla tarkkuudel-
taan tulostusta vastaavia. 300 dpi:n
laserkirjoittimella printattavat ku-
vat on skannattava myös 300 dpi:llä
ja vastaavasti 2400 dpi:n ammatti-
laislaitteet vaativat ammattilaiss-
kannauksen. Kuvaa voi yleensä pienen-
tää, mutta suurentamisessa on muis-
tettava se, että esim. kuvan suuren-
taminen pituus- ja leveyssuunnissa
kaksinkertaiseksi kasvattaa sen pin-
ta-alan nelinkertaiseksi - 300 dpi:n
printtaus vaatii 600 dpi:n skan-
nauksen. Kuvan suhteet on aina säily-
tettävä, ellei ole tarkoitus luoda
venyneitä kasvoja.
Kuvat vievät paljon levytilaa. Har-
maasävykuvaa ei pitäisi tallentaa vä-
rillisenä. 300 dpi:n tulostuslaitet-
ta varten on myöskin turha skannata
kuvia 600 dpi:llä, ellei niitä suu-
renneta. Jos kuvan ympäri kierretään
tekstiä, kuvan on paras olla yksin-
kertainen ääriviivoiltaan. Mitä tar-
kempi tulostuslaite, sitä enemmän
pisteitä ääriviivassa on ja koska oh-
jelma käy koko ääriviivan läpi, jo-
kin ammattilaistason 2400 dpi:n lai-
te saattaa jämähtää kohdassa, jossa
mustesuihkusi mietti viitisen minuut-
tia. Fraktaalit jylläävät jälleen.
·····································
· 7. Listat, taulukot sekä otsikot ··
·····································
Listat alkavat yleensä ranskalaisil-
la viivoilla tai pisteillä. Jotkut e-
rikoisfontit (Wingdings, Dingbat) si-
sältävät osoittavia sormia, ilopallo-
ja ja tähtiä, mutta ne eivät yleensä
sovellu muuhun kuin rentoon mainos-
tekstiin, ja silloinkin itse suunni-
teltu (esim. yhtiön logo) toimii pa-
remmin kuin pussillinen Adoben tai
Microsoftin luomuksia.
Listoissa, jotka ovat monirivisiä,
rivien alku tulee tasata ensimmäi-
sen rivin ensimmäisen kirjaimen mu-
kaan, ei varsinaisen rivin alkuun.
Taulukot tulisi aina tehdä vektorig-
rafiikalla eikä bitmap-kuvina, koska
tällöin niitä voi paremmin hallita.
Useat taulukkolaskentaohjelmat pys-
tyvät tuottamaan sopivia graafisia
esityksiä. Tavallisen taulukon saa
usein aikaiseksi jopa tekstinkäsitte-
lyohjelman taulukkogeneraattorilla
(esim. Microsoft Word). Tällöin tau-
lukossa ovat pystyviivat sarakkeita
rajoittamassa usein turhia, mutta
vaakaviivat sitäkin tärkeämpiä.
Graafisen esityksen tapa tulee vali-
ta huolellisesti. Määrien muutokset
kuvataan helpoiten käyrinä; osuudet
piirakkadiagrammeina (joista on mai-
nittava niiden "räjäyttäminen" eli
exploding: piirakasta saa irroittaa
korkeintaan kaksi viipaletta eril-
leen, ei enempää); ja määrien suh-
teet kuvataan helpoiten pylväsdiag-
rammeina (2- tai 3-ulotteisina).
Diagrammien eri osien erottaminen
toisistaan on tehtävä huolella. Vaik-
ka kuvaruudulla eri rasterit erottu-
vat hyvin toisistaan, esimerkiksi en-
simmäisen faxauksen jälkeen ei niis-
tä yleensä saa enää mitään selvää.
Otsikot ovat leipätekstin ohella
tärkeä osa dokumenttia. Pääotsikon
on oltava jämäkkä. Sans serif-fontit
sopivat tarkoitukseen alleviivttuna
parilla jykevällä viivalla. Pääotsi-
kon ja väliotsikon välimatkan on ol-
tava suurempi kuin väliotsikon ja
leipätekstin. On hyvä säilyttää yksi
ja sama otsikointityyli läpi koko
julkaisun vaikka se koostuisi erilli-
sistä artikkeleista. Otsikoinnin "ta-
sot" tulisi rajoittaa kolmeen eli pä-
äotsikoihin, väliotsikoihin ja teks-
tiin. Väliotsikon väliotsikot sekoit-
tavat lukijaa.
·····································
· 8. Väriä ··························
·····································
Kuvaruudulla käytetään RGB-väripa-
lettia, jossa punaisesta, vihreästä
ja sinisestä valosta luodaan kuva.
Kaikki värit yhdessä muodostavat val-
koisen. Painotekniikassa käytetään
sen sijaan CMYK-palettia (syaani eli
sininen, magenta eli punainen, kel-
tainen ja musta). Ohjelmasta riip-
puen näytön värit vastaavat enemmän
tai vähemmän painettuja värejä. Tie-
tyt monitorit voi säätää siten, että
niiden kuvaruudulle tulostuvat värit
vastaavat tarkasti CMYK-värikarttaa
ja Apple on kehittänyt varsin
edistyneen systeemin, jossa ohjelman
värit säätyvät printterin mukaan. Jos
teet 4-värijulkaisun, sinun täytyy
saada kuvasi värieroteltua (colour
separation). Sen tekee kirjapaino
suurta rahasummaa vastaan tai oma oh-
jelmasi, jos se on tarpeeksi hyvä.
Jokaista sivua varten tulee tällöin
printteristäsi neljä kuvausvalmista
originaalia (muista valita printte-
riasetuksistasi värierottelu). Ne on
aseteltava tarkasti päällekäin. Sil-
loin ohjelmasi on osattava tulostaa
sivun marginaaleihin myös kohdistus-
merkit (registration marks).
4-väritekniikkaa vaatimattomampi on
kakkosvärin käyttäminen (spot co-
lour), jolloin mustan lisäksi paine-
taan esim. 100 % syaania tietyille
alueille. Halvat esitteet on tehty
juuri näin. Se piristää julkaisua
mutta saa sen myös joskus näyttämään
halvalta. Jos haluat päästä halval-
la värierotteluissasi, mutta haluat
silti käyttää useita värisävyjä
esim. graafisissa kappaleissa, käytä
nk. sataprosenttisia värejä. Värit
tuotetaan rasteroimalla ja satapro-
senttisessa värissä on rasteri täyn-
nä. 50-prosenttisessa puolet pinta-a-
lasta on väriä ja puolet valkoista
(tuloksena vaaleampi väri). Tämä
siis mikäli värit asetellaan käsin
valopöydällä eikä DTP:llä. Muut pro-
sentit nimittäin luodaan ottamalla
negatiiveja muista prosenteista (e-
sim. 20-prosenttinen saadaan aikaan
ottamalla negatiivi 80-prosenttises-
ta) ja se on tällöin työläämpää.
Ei ainoastaan painoväri vaan myös
paperin väri on tärkeä osa julkai-
sua. Tutkimukset ovat osoittaneet,
että paperin väri on se tekijä, joka
esimerkiksi valkoisen paperin tul-
van keskeltä jää mieleen kiireiselle
konttoristille. Jos yhtiösi mainok-
set tulevat aina samanvärisellä sini-
sellä paperilla, löytyvät ne tarvit-
taessa helposti ja nopeasti.
·····································
· 9. Julkaisun lopullinen asu ······
·····································
Julkaisusi kansi kiinnittää katso-
jan huomion ensimmäisenä. Sen jäl-
keen dokumentissa tulisi olla sisäl-
lysluettelo mikäli dokumentin pituus
ylittää neljä sivua. Sisällysluette-
loon kuuluvat myös väliotsakkeet. Si-
vunumeroinnin voi jättää ohjelman
huoleksi, mikäli se siihen pystyy.
Sivunumero tulisi kirjoittaa tarpeek-
si isolla, mieluiten 12 pisteellä
tai yli. Sivunumeroihin ei tarvita
mitään "sivu"-sanaa, pelkkä numero
ja mahdollisesti jokin graafinen ele-
mentti riittää. Sivulla voi olla
myös header/footer (running head)
eli sivun yläreunan/alareunan muistu-
tus siitä, mistä aiheesta teksti sil-
lä hetkellä kertoo. Nämä pitäisi
taittaa mahdollisimman huomaamatto-
malla fontilla, mutta tietenkin luku-
kelpoisesti.
Tulostuksen voi tehdä jopa matriisi-
kirjoittimella, mutta sen resoluutio
ulottuu ehkä noin 240 dpi:hin. Mus-
tesuihkut ja laserit pääsevät 300
dpi:hin (nykyään 600 dpi:n laserkir-
joittimet yleistyvät). Kirjapainot
käyttävät jopa useamman tuhannen
dpi:n laitteita. Ennen kuin tulostat
lopullisen vedoksesi, tulosta doku-
mentti oikolukua varten. Mikäli lähe-
tät tekstin painoon, tulosta se koto-
na ja liitä tulosteesi mukaan. Pai-
noon lähetettäessä sopiva formaatti
kuville on TIFF ja dokumentille Post-
Script. Käyttämiesi fonttien on hyvä
olla Adoben kirjasimia. Tietenkin
kannattaa ottaa selvää painosta min-
kälaisia ohjelmia heillä on ja minkä-
laisia kirjasimia heiltä löytyy, kos-
ka ylläolevat ohjeet perustuvat ai-
noastaan yleisimpiin formaatteihin.
Painot veloittavat filmien teosta
hunajaa, joten on paras tarkistaa e-
rityisesti fonttien saatavuus. Mikä-
li käyttämäsi fontti puuttuu painon
valikoimista, saattaa Jurassic Park-
tyylinen otsikkosi tulostua Courie-
rilla. Jos taas lähetät valmiit pape-
ritulosteet kuvattaviksi, kannattaa
ostaa huippuluokan paperia varsinkin
mustesuihkukirjoittimiin. Tulos on
huomattavasti parempi kuin pelkällä
kopiopaperilla.
Muista myös ehdottomasti mainita mi-
hin kokoon tulostuksen haluat. Tab-
loid-koko on erilainen kuin A4, ja
useimmat laserit eivät niele kuin
A4:ta, joten oma esimerkkiprinttauk-
sesi painolle voi johtaa siihen, et-
tä tabloidiksi aikomasi lehti ilmes-
tyykin A4-kokoisena...
Antti Vähä-Sipilä
Lähteet ja väitteitteni perustelut:
PC Magazine: How to create a per-
fect document. September 1993 supple-
ment. Kuvaamataito 1: Sommittelu.
Yläasteen ja lukion kuvaamataito:
Julkaisun luonti ja taittaminen. Li-
säksi: työskentely kirjapainossa.